Uusia näkökulmia ja norjalaisia erikoisuuksia
Olen päässyt tutustumaan myös Davidin vuosien varrella kertyneeseen kokoelmaan urkukouluista ja kamarimusiikkiohjelmistosta. Norjaksi on julkaistu myös todella kiinnostava kirja instrumenttiopetuksen alkuvaiheesta ammattilaisuuteen asti. Tämä, ja muutama nuottikirja, täytyy ehdottomasti hankkia! Perjantaina osallistuin Kulttuurikoulun kosketinsoitintiimin foorumiin. Heillä on kerran kuussa yhteinen kollegiaalinen foorumi, jossa käsitellään eri teemoja instrumenttiopetukseen liittyen. Jokainen opettaja valmistelee vuorollaan puheenvuoron sovitusta aiheesta. Nyt aiheena oli motivaatio. Kaksi opettajaa piti kumpainenkin noin puolen tunnin luennot, joiden jälkeen keskusteltiin luennoissa esiin nostetuista aiheista pienissä ryhmissä. Lopuksi jokainen sai vuorollaan kertoa kokemuksia "elävästä elämästä". Hiukan oli välillä haasteita pysyä kärryillä. Monenlaisia murteita ja puhetyylejä. Tunnin pinnistelyn jälkeen iski hirveä väsymys! Vieraan kielen ymmärtäminen vajavaisella kielitaidolla on todella raskasta.
Pääsin myös seuraamaan aivan uuden urkuoppilaan kolmatta urkutuntia Ilenin kirkossa. Ensin taputeltiin vähän rytmejä, sitten tutustuttiin sormioon soittamalla opettajan perässä aina kahta vierekkäistä kosketinta. Jalkiossa oli pari lastenjalkion palikkaa, jotta oppilas ylettyi soittamaan myös jalkiota. Opettajan kanssa soitettiin hyvin yksinkertaista pikkulaulu, johon oppilas soitti jalkioäänet. Lisäksi oppilas opetteli pätkän melodiaa imitoimalla opettajan soittamista. Lopuksi vielä muutama rytmitaputus ja tyytyväinen oppilas lähti odottamaan seuraavaa urkutuntia. Omassa YAMK-opinnäytetyössäni otinkin kantaa siihen, että urkupedagogiikan ammattiopintoihin pitää ehdottomasti sisällyttää myös alkeisopetus. Musiikkiopistoissa lasten opettaminen on kuitenkin urkupedagogeille arkipäivää, ja siihen olisi koulutuksenkin jo korkea aika vastata.
Iltaisin olen jatkanut norjalaiseen elämänmenoon tutustumista. Toki olen Norjassa aikoinaan asunut pitemmän pätkän ja useita kertoja käynyt lomareissuilla. Niistä on kuitenkin jo aikaa. Tuolla kaupungilla on muutamissa risteyksissä liikennevalot siten, että jalankulkijoille palaa vihreä kaikkiin neljään suuntaan. Ihmiset ylittävät risteykset niissä aivan sikin sokin! Osa kulkee suojatietä, mutta varsin monet ylittävät risteyksen kulmasta kulmaan. Täydellinen uutuus minulle! Puitten leikkaaminen on myös varsin eksoottista. Kun tontin reunalla kasvavat männyt ja koivut ja muut kasvavat asukkaitten mielestä liian korkeiksi, ne sahataan puolivälistä poikki. Pihojen reunamat ovat täynnä esimerkiksi tuollaisia koivuntorsoja. Tällä käy kissatkin kirppiksillä :D Karvaisella asiakkaalla oli oma peti ja vesikuppi tuulikaapin vieressä, joten on jo näköjään saanut vakioasiakkaan etuja. Lauantaina Nidelvan retkipaikalla oli useita perheitä piknikillä ja lokkeja parveili aivan kuvottavan paljon. Kävelylenkiltä takaisin tullessa huomasin, että jotkut ihmiset ruokkivat niitä! Siis lokkeja! Ne retkut saavat kyllä ruokansa hankittua aivan itsekin.
Täällä on ollut nyt hämmentävän lämmintä ja joka päivä luontoon ilmestyy uusia kevään merkkejä. Eipä tarvitse pelätä miten tarkenen vuorittomalla villakangastakilla Atlantin rannalla tuntureitten kupeessa. Kaupunkikävelyillä ihastun enemmän ja enemmän värikkäisiin puutalokortteleihin.