Orgelklubben Ludvig luo mahdollisuuksia lasten urkuopetukseen
Ensimmäinen Orgelklubben Norjassa on perustettu vuonna 2004 Bergenissä. Vuonna 2010 David Scott Hamnes perusti Orgelklubben Ludvigin Trondheimiin. Nimi valikoitui kahden merkittävän trondheimiläisen muusikon mukaan:
* Ludvig Mathias Lindeman (1812-1887) oli urkuri, säveltäjä, pedagogi ja kansanmusiikin keräilijä
* Ludvig Nielsen (1906-2001), joka oli säveltäjä, kuoronjohtaja ja Nidarosdomen pääurkuri.
Urkukerho on avoin ja ekumeeninen jäsenyhdistys. Se toimii yhteistyössä Trondheimin kulttuurikoulun, Ung kirkesangin ja Trondheimin kirkollisen yhteistyöneuvoston kanssa. Tarkoituksena on luoda kohtaamispaikka alueen urkuopetusta saaville lapsille ja nuorille, luoda oma kirkkomusiikkipiiri Trondheimin nuorille sekä opettaa nuoria hyödyntämään urkujen upeaa sointia. Urkukerho kokoontuu vähintään neljä kertaa vuodessa, yleensä Ilenin kirkossa. Yhdistys hakee vuosittain rahoitusta toiminnalleen useilta eri tahoilta. Vuosibudjetti on 8-9000 euroa.
Orgelklubben Ludvig toimii linkkinä kulttuurikoulun ja seurakunnan välillä siten, että urkujensoitosta kiinnostuneet lapset ja nuoret hakevat kulttuurikoulun oppilaiksi, maksavat sinne lukukausimaksun ja saavat omat henkilökohtaiset oppitunnit sitä kautta. Kulttuurikoulun urkuoppilaille tarjotaan mahdollisuutta liittyä urkukerhon jäseneksi, ja pienellä jäsenmaksulla (50 NOK) he saavat lisäksi ryhmäopetustunteja, jotka voivat sisältää konsertin tai messusoiton valmistelua, mestarikursseja, retkiä toisiin urkukerhoihin, osallistumisia urkufestivaaleille ja opintomatkoja ulkomaille tutustumaan Euroopan urkukulttuuriin. Seurakunta tarjoaa opetustilat, mahdollistaa oppilaitten omatoimisen harjoittelun kirkossa ja toivottaa nuoret urkurit mukaan seurakunnan yhteisiin messuihin. David toimii itse kätevästi sekä kirkon työntekijänä, kulttuurikoulun opettajana että Orgelklubben Ludvigin hallituksen jäsenenä.
Orgelklubben Ludvigin ensisijaisena tavoitteena on innostaa, tukea ja sitouttaa nuoria urkureita. Sen on tarkoitus toimia lähes ilmaisena, verkostoitumista edistävänä kohtaamispaikkana urkuopiskelijoille ja urkurille, jossa he voivat vaihtaa kokemuksia, saada opetusta ryhmätunneilla ja kokoontua sosiaalisesti urkumusiikin parissa. Opetuksen tulee olla korkeatasoista ja sen tavoitteena on myös rekrytoida uusia opiskelijoita kirkkomuusikon ammattiin.
Tiistain opetus oli Olavshallen-konserttisalin tiloissa. Rakennuksessa on viidet urut, jotka olivat vielä vuoteen 2024 Trondheimin yliopiston kirkkomusiikin koulutuksen käytössä. Koulutusohjelma lopetettiin, vaikka opiskelijoista ei ollut pulaa ja Norjassa on huutava pula kanttoreista. Poliittisilla linjauksilla ei siten todellakaan aina ole tekemistä todellisuuden kanssa.
Olin vakaasti varautunut siihen, että Trondheimissa tuulee ja sataa. Pisaraakaan ei ole koko Norjassa oloni aikana taivaalta tullut. Tuulee kyllä joka päivä enemmän tai vähemmän, mutta toistaiseksi kuitenkin vähemmän. Tiistai oli poikkeuksellisesti täysin pilvinen päivä, kaikkina muina päivinä aurinko on paistanut, joinakin päivinä jopa aamusta iltaan. Osa norjalaisista kulkee jo aivan kesävaatteissa. Olen ennättänyt nyt kulkea kaupungilla hiukan laajemmallakin alueella. Aivan ydinkeskusta on tasaista maata, mutta noin muuten pitää kävellä lähestulkoon aina joko ylämäkeen tai alamäkeen. Jotkut mäet ovat niin jyrkkiä, että alaspäin tullessa pitää kävellä kunnon takakenossa ettei mene nokillensa :D Lokitkin on täällä opetettu poseeraamaan turisteille vanhansataman sillalla.
Keskiviikko-illan kohokohta oli Nidarosdomen poikakuoron konsertti. Ilta-aurinko valaisi upeasti ruusuikkunan ja ikiaikaisen katedraalin tunnelma on kyllä sanoin kuvaamaton. Mozartin Requiem on ihanaa kuunneltavaa milloin tahansa, mutta siinä miljöössä aivan erityisen koskettavaa.