Ensikosketus Trondheimiin

Lauantaina aamupalan jälkeen suuntasin seuraavaan kohteeseeni Trondheimiin. Aamupalalla oli muuten jogurttien lisäksi kinkkumunakasta ja lihapullia, joten viikonloppuisin vaikuttaa olevan hiukan luksusta normileipälinjaan. Ajelin pieniä teitä kuusimetsien ja tunturijärvien maisemissa. Lauantain päätavoite oli ennättää Nidarosdomen urkumeditaatioon. Katedraali on kyllä vaikuttava sekä sisältä että ulkoa! Me nykyihmiset voimme ihailla satoja vuosia vanhoja upeita rakennuksia, mutta mitäpä meistä itsestämme jää jäljelle? Urkumeditaation jälkeen risteilin keskustassa ja totesin, että kaupunki vaikuttaa aika mukavalta. Kaunis vanha puutalokortteli ja asutusalueet pääasiassa omakotitalo- tai rivitaloalueita tuntureitten rinteissä.

Sunnuntaina tein reippaan aamukävelyn ulkoilureitillä Nidar-joen rannassa. Reitti oli nytkin hieno; voin vain kuvitella kuinka kaunis se on kesän vihreydessä. Puutkin olivat välillä pitkiä ja solakoita niin kuin monet norjalaiset ihmisetkin. Sammaloitunut metsä näytti kyllä aivan siltä, että trolli-peikkojahan siellä ilmiselvästi asuu. Illalla kävin Ilen kirkossa konsertissa, jossa soitti paikallinen klarinettiyhtye yksin ja yhdessä kulttuurikoulun klarinettioppilaitten yhtyeen kanssa sekä kaksi kulttuurikoulun urkuoppilasta, hekin soolona ja parissa kappaleessa klarinettiyhtyeen kanssa. Widorin 6. urkusinfonian ja klarinettiyhtyeen sovitus oli kyllä upea! Taas sai uuden musiikillisen elämyksen. Konsertin jälkeen tapasin David Scott Hamnesin, jota varjostan täällä reilun viikon.

Täällä ei muuten kaupat saa olla sunnuntaisin auki! Vain pienet ruokakaupat, kuten Suomessakin ennen kuin kaikki vapautui. Jotakin puutarhaketjua uhkailtiin uutisissa poliisille ilmoittamisesta, mikäli he vielä pitävät liikkeitään sunnuntaisin auki. Ketju perusteli aukioloa asiakkaitten toiveilla ja sillä, että he myyvät sunnuntaisin vain puutarhakasveja, ei lainkaan työkaluja. Täälläkin kevät on harvinaisen aikaisessa, ja ihmisillä syyhyää sormet päästä puutarhatöihin.

Maanantain aloitin taas reippaalla aamukävelyllä Nidar-joella. Vaikuttaa siltä, että jään koukkuun tähän uuteen terveelliseen päivän aloitukseen! Ennätin tutustua joihinkin Davidin antamiin urkukouluihin ennen kuin tapasin hänet Ilen kirkossa. Ja mitkä mantelicroissantit hän oli meille ostanut, ai että! Nälkä tuli seuraavan kerran illalla. Juttelimme yleisesti Norjan urkujensoiton opiskelijatilanteesta, kirkkomusiikin suoranaisesta kriisistä ja Ogelklubbenista. Jälkimmäisestä kerron myöhemmin enemmän.

David on monessa mukana sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Trondheimissa on herkullinen tilanne, koska kulttuurikoulun urkuopetukseen on jonossa 12 oppilasta! David oli itse sitä mieltä, että hänellä ei olisi mitään ongelmaa kasvattaa oppilasmäärää runsaastikin. Hänelle on tarjottu 10% enemmän työaikaa, mutta kirkkomuusikon työn ja perheen vuoksi hän ei pysty opetustunteja kasvattamaan. Toinen osa-aikainen opettaja tullaan ehkä palkkaamaan. Hmmmm?

Tänään urkutunnilla kävi  seitsemän oppilasta, joista suurin osa musiikkiopistotasolla. Valtaosa oppilaista vaikutti soittavan joko ulkoa tai olivat opetelleet kappaleen korvakuulolta. Nuotinlukutaito oli vaihtelevaa, ja tästä David mainitsikin aiemmin. Hänen mielestään molemmat tavat oppia ovat hyödyllisiä ja tärkeitä, mutta liiallinen riippuvaisuus jommastakummasta on huono. Oppitunti on kulttuurikoulussa koko opiskeluajan vain 22 min! Tämä on säälittävän pieni resurssi, jos haluaa saada todellista kehitystä aikaan. Osa oppilaista käy tunnilla joka viikko, osa harvemmin. Harjoittelumahdollisuudet ovat aivan yhtä haastavia heilläkin. Ilen kirkkoon osalla oppilaista on oma kulkulätkä, ja urkuparvella on viikoittainen varauslista omia harkka-aikoja varten.